Musiikki vai taito ensin?
Työni puolesta kirjahyllystäni löytyy useita alkeispiano-oppaita. Hämmästyttävä havainto on ollut se, että yksikään kirjoista ei ole käsitettävissä alkeisoppaana sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sisältö on laajalti käytetyissä teoksissa tietysti laadukasta: asiat on ilmaistu teknisesti oikein ja kappaleet ovat kivoja. Toisaalta tehtävänannoista käy selväksi, että alkeistason ulottuvuuksien määrittäminen ei ole yksinkertaista. Minkälaisia yleisiä opiskeluvalmiuksia soittajalta voi edellyttää? Miten soittaminen yhdistyy näihin valmiuksiin? Mikä on alkupiste, mihin tähdätään ja miksi?
Tehtävänantojen ja harjoitusten muoto kertoo alkeisoppaissa yllättävän usein, että soittajalla tulisi olla jo valmiiksi melko luonteva ote soittimen lähestymiseen ja ennen kaikkea ylipäätään suhteellisen kehittynyt oppimisen taito rakennettuna.
Monipuolinen taitohaaste
Edellisten huomioiden ohjaamana koin tarpeelliseksi kirjoittaa oman versioni pianonsoiton alkeiskirjasta. Nimeämällä oppaan Pianonsoiton ultra-alkeiksi olen halunnut painottaa sitä, että lähestymistapa on mahdollisimman vähän soittajan valmiina olevista taidoista oletuksia tekevä.
Heti taidon rakentamisen ensimmäisillä askelmilla kiinnitetään huomio niin soittotaidon kokonaisvaltaisuuteen, monipuolisuuteen ja vaativuuteen kuin yleiseen oppimistaitoon.
Tällaisen haasteen äärelle voidaan tyypillisesti asettua aikaisintaan silloin, kun soittaja on noin 4-vuotias. Valmiuksien vaiheet vaihtelevat toki paljon lasten kesken, mutta noin 4-vuotiaan kehityksen keskiössä yleensä ovat motorisen taidon, alustavan kirjainten ja numeroiden käsittelyn sekä ajan käsityksen yhdistäminen monenlaisen toiminnan kautta.
Nämä ovat yleistaitoja, joita voi soveltaa ja harjoittaa mitä mainioimmin myös pianon ääressä. Soittoharrastusta ei tulisikaan nähdä ns. muusta elämästä erillisenä harrastuksena, vaan aktiviteettina, jossa yleisiä kognitiivisia ja fyysisiä taitoja yhdistellään ja hiotaan tietoisesti.
Soittotaito vai oppimisen taito?
Lähestymistapoja soittotaidon alkeiden opetteluun on toki monia, eikä mikään yksi liene yksiselitteisesti paras. Yksi hyvin perusteltu lähtökohta on esimerkiksi se, että edetään ns. musiikki edellä: tuttujen laulujen kautta syntyy into soittaa! Toisaalta tässä lähestymistavassa toissijaiseksi saattaa jäädä se, miten opitaan jotain muutakin kuin sitä, mikä tuntuu tutulta.
Hieman kärjistäen voi sanoa, että Pianonsoiton ultra-alkeissa sävelet ovat jopa toissijainen asia, vaikka kivoja kappaleita kaikki harjoitukset ovatkin. Tärkeintä on kuitenkin se, että soittajan ajattelun ja fyysinen toimintakyvyn harjoittaminen yhdistyvät mahdollisimman merkityksellisellä tavalla tietoisen ponnistuksen kautta. Harjoituksissa soittaja työstää samanaikaisesti motoriikkaa, silmä-käsi-koordinaatiota, numeroiden hahmottamista, graafisten muotojen erottelua ja aikakäsitteitä. Tehtävät ovat lyhyitä mutta intensiivisiä.
Tukea tarvitaan!
Pianonsoiton ultra-alkeiden harjoittelukonsepti rakentuu havainnoille siitä, että lapsi haluaa oppia ja haastaa itseään, jos saatavilla on riittävästi hyvää tukea. Avainsana oppimiseen onkin tuki.
Niin tämä kuin mikään muukaan ei ole tarkoitettu itseopiskeluoppaaksi pienelle lapselle. Lapsella pitää olla aikuinen vieressä, kun harjoittelua toteutetaan. Ainakin siihen asti, että perusasiat tuntuvat tutuilta.
Hyvän opetustavan syvälliseen kuvaamiseen tämän blogin tila ei riitä, mutta suosittelen etenemään mieluummin liian rauhallisesti, kevyesti ja rennosti, kuin pingottaen ja suorituskykyä jahdaten. Tarkoitus on rakentaa ajatteluun uusia reittejä käytettäväksi pienin mutta tukevin askelin, ei lukita ajattelua liiallisella suorituksellisuudella.
Miten ihmeellinen onkaan lapsen kyky omaksua taitoa, kun olosuhteet ovat sopivat! Kyse on mitä suurimmassa määrin taitoa edesauttavien ajattelumallien sisäistämisestä.
5 minuuttia vie pitkälle
Oman poikani kanssa aloitimme soittoharjoitukset hänen täytettyään 4 vuotta. Olen pyrkinyt pitämään harrastuksen epäsäännöllisen säännöllisenä, joka tarkoittaa sitä, että teoriassa pyrimme harjoittelemaan 4 x 5 minuuttia viikossa, mutta käytännössä tämä harvoin toteutuu. Tulipa taannoin eteen kuukauden parin täysi taukokin kaiken kiireen keskellä.
Tauosta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia?) eräänä aamuna poikani otti oma-aloitteisesti hyllystä pienen punaisen pianoläksykansionsa, istui soittimen ääreen ja alkoi tapailla kahden sormen harjoituksia, joita olimme aiemmin muutaman kerran soittaneet.
Ne muutamat 5 minuutin harjoitukset melko kauan aikaa sitten olivat rakentaneet raiteita taidolle, joka oli jatkanut etenemistä tauon aikana. Sormet löysivät asemansa sujuvammin kuin viimeksi, numeroiden ja nuottien hahmottaminen oli sujuvampaa ja rytmit olivat tasoittuneet kuin itsestään.
Vaikka tietenkään mikään ei tapahdu itsestään… Taustalla oli riittävän intensiivinen ja kokonaisvaltainen harjoitus, joka oli puskenut ajattelua sellaiselle alueelle, jossa asioita oli alkanut yhdistyä uudella tavalla.
On kiehtovaa, että vain minuuteissa laskettava ajatteluprosessin aktiivinen käynnistäminen johtaa koko elämän ajan kumuloituviin ajattelutaitokerrostumiin!
Tällaista ajattelun muutosta tukemaan Pianonsoiton ultra-alkeet -opas on rakennettu.
Hyviä soittohetkiä!