Musiikki vai taito ensin?
Työni puolesta kirjahyllystäni löytyy useita alkeispiano-oppaita. Hämmästyttävä havainto, jonka takia päätin rakentaa oman versioni soittotaidon alkeita opettavasta teoksesta, on ollut se, että yksikään kirjoista ei ole käsitettävissä alkeisoppaana sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sisältö on toki hyväksi havaituissa teoksissa aina laadukasta, mutta silti en voi välttyä ajatukselta, että harjoitusten taitotaso ja etenemisnopeus vihjaa oppaissa pääsääntöisesti siihen, että soittajalla tulisi olla jo valmiiksi melko luonteva ote pianon hallintaan ja ylipäätään suhteellisen kehittynyt oppimistaito soittoharrastusta aloittaessaan.
Monipuolinen taitohaaste
Nimeämällä kirjoittamani oppaan Pianonsoiton ultra-alkeiksi olen halunnut painottaa sitä, että jo heti soittoharrastuksen ensimmäisillä askelmilla on suotavaa kiinnittää soittajan huomio taidon kokonaisvaltaisuuteen, monipuolisuuteen ja vaativuuteen.
Sen sijaan, että ensisijainen tavoite olisi soittaa kiva tuttu kappale, katseen tulisi olla monipuolisesti kehittävissä harjoitteissa, jotka kiehtovat siksi, että ne avaavat ajattelua ja haastavat.
Tällaisen kokonaisvaltaisen taitohaasteen äärelle voidaan tyypillisesti asettua aikaisintaan silloin, kun soittaja on noin 4-vuotias. Valmiuksien vaiheet vaihtelevat toki paljon lasten kesken, mutta noin 4-vuotiaalla yleensä kehityksen keskiössä ovat motorisen taidon, alustavan lukuvalmiuden, numeroiden ja ajan käsityksen yhdistäminen monenlaisen toiminnan kautta ja sanoittaen.
Näitä samoja yleistaitoja voi soveltaa ja harjoittaa mitä mainioimmin myös pianon ääressä. Pianonsoittoharrastusta ei tulisikaan nähdä ns. muusta elämästä erillisenä harrastuksena, vaan aktiviteettina, jossa kognitiivisia ja fyysisiä taitoja sovelletaan ja kohdistetaan tietoisella tavalla.
Soittotaito vai oppimisen taito?
Pianonsoiton ultra-alkeissa harjoitukset on suunniteltu siten, että soittaja työstää yhtä aikaa sekä motoriikkaa, silmä-käsi-koordinaatiota, numeroiden hahmottamista, graafisten muotojen erottelua ja aikakäsitteitä. Tämä toteutuu aivan ensimmäisistä harjoituksista alkaen.
Lähestymistapoja soittotaidon alkeiden opetteluun on toki monia, eikä mikään yksi liene yksiselitteisesti paras. Yksi hyvin perusteltu lähtökohta on esimerkiksi se, että edetään ns. musiikki edellä: tuttujen laulujen kautta syntyy into soittaa! Toisaalta tässä lähestymistavassa toissijaiseksi saattaa jäädä se, miten opitaan jotain muutakin kuin sitä, mikä tuntuu tutulta.
Hieman kärjistäen voi sanoa, että Pianonsoiton ultra-alkeissa sävelet ovat jopa toissijainen asia, vaikka kivoja kappaleita kaikki harjoitukset ovatkin. Tärkeintä on kuitenkin se, että soittajan ajattelu ja fyysinen toimintakyky harjoittuvat yhdessä mahdollisimman merkityksellisellä tavalla tietoisen ponnistuksen kautta.
Tukea tarvitaan!
Pianonsoiton ultra-alkeiden harjoittelukonsepti rakentuu havainnoille siitä, että lapsi haluaa oppia ja haastaa itseään, jos saatavilla on riittävästi hyvää tukea. Avainsana oppimiseen onkin tuki.
Niin tämä kuin mikään muukaan opas ei ole tarkoitettu itseopiskeluoppaaksi lapselle. Lapsella pitää olla aikuinen vieressä, kun harjoittelua toteutetaan. Ainakin siihen asti, että perusasiat tuntuvat tutuilta.
Hyvän opetustavan syvälliseen kuvaamiseen tämän blogin tila ei riitä, mutta kehotan vahvasti etenemään mieluummin liian rauhallisesti, kevyesti ja rennosti, kuin pingottaen ja suorituksia jahdaten. Tarkoitus on pienin askelin rakentaa ajatteluun uusia reittejä käytettäväksi, ei lukita sitä suorituksellisuudella.
Miten ihmeellinen onkaan lapsen kyky omaksua uutta taitoa, kun olosuhteet ovat sopivat! Kyse on mitä suurimmassa määrin taitoa edesauttavien ajattelumallien hahmottamisesta.
5 minuuttia vie pitkälle
Oman poikani kanssa aloitimme harjoittelut hänen täytettyään 4 vuotta. Olen pyrkinyt pitämään harrastuksen epäsäännöllisen säännöllisenä, joka tarkoittaa sitä, että teoriassa pyrimme harjoittelemaan vähintään 4 x 5 minuuttia viikossa. Käytännössä tästä on usein livetty ja sattuipa taannoin kuukauden parin täysi taukokin kaiken kiireen keskellä.
Tauosta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) eräänä aamuna poikani otti oma-aloitteisesti hyllystä pienen punaisen pianokansionsa, istui soittimen ääreen ja alkoi tapailla kahden sormen harjoituksia, joita olimme aiemmin muutaman kerran soittaneet.
Ne muutamat (mutta intensiiviset) 5 minuutin harjoitukset melko kauan aikaa sitten olivat rakentaneet raiteita taidolle, joka oli jatkanut etenemistä tauon aikana. Sormet löysivät asemansa sujuvammin kuin viimeksi, numerot hahmottuivat tarkemmin ja rytmit olivat tasoittuneet kuin itsestään.
Vaikka tietenkään mikään ei tapahdu itsestään… Taustalla oli riittävän intensiivinen ja kokonaisvaltainen harjoitus, joka oli puskenut ajattelua tarpeeksi pitkälle sellaiselle alueelle, jossa asioita oli alkanut yhdistyä uudella tavalla.
Tällaista ajattelun muutosta tukemaan Pianonsoiton ultra-alkeet -opas on rakennettu.
Hyviä soittohetkiä!